KIRJOITUSKUTSU HALLAUKSEEN #24

 

Hallauksen nro. 24 teemana on Japani. Teemaan löyhästi tai tiiviisti liittyvät tekstit, kuvat ja kuvitukset tulee lähettää päätoimittajalle osoitteeseen jussimoi@gmail.com 1.4.2017 mennessä.
Usein kuulee ajateltavan, että suomen ja japanin kielet ovat sukua toisilleen. Ehkä ihmisetkin. Perustelujakin löytyy loputtomasti, mikään niistä vain ei ole aukoton. Japanilaisista ja suomalaisista löytyy toki paljon samaa: kummatkin nauttivat yksinäisyydestä, luonnosta ja kunnioitetuksi tulemisesta. Mutta aasialaisesta kollektiivisuudesta olemme kaukana.

Kun suomalainen pomo kertoo polleana olevansa toimitusjohtaja, kertoo autotehtaan kymppi japanissa vain olevansa Mitsubishin mies. Kun me juomme kahvia, japanilaiset juovat teetä. Kun me olemme kesällä mökillä ilman paitaa shortseissa, on japanilaisilla visusti vaatetta helteelläkin. Puliukoillakin on puvut päällään. Me kummatkin rakastamme luotorunoja, mutta erilaisen tavurakenteen takia kirjoitamme haikut ja tankat rytmillisesti [1]eri tavoin. Ja kuvakielemme niissä on täysin erilainen.
Kawaii, karate, konnichiwa. Harajuku, hentai, harakiri. Vaikka minä tiedänkin jotain japanilaisesta kulttuurista, Japani on säilynyt minulle suurena tuntemattomana. Sen ihmisten erikoisuutta ei pysty sisäistämään ulkoapäin, vaikka kuinka yrittäisi. J-poppia, animea ja sushia kuluttamalla ei muutu japanilaiseksi. Ei tunnu edes raapaisevan pintaa. Ystäväni oli Japanissa kuusi kuukautta ja suurimman osan ajasta hän ei edes tiennyt, mitä ruokaa hän tilasi ravintolassa. Hän yöpyi puistossa keskellä Yakuzan – paikallisen mafian – hallinnoimaa aluetta. Ihmislaumat seurasivat häntä samalla kysellen, oliko hän natsi, vain siksi että sattui olemaan kalju.

Japani, tuo nousevan auringon maa, oli eristyksissä jo sijaintinsakin puolesta, mutta ajoittain Japani on myös eristänyt itsensä. Vuodesta 1639 eteenpäin vain kiinalaiset ja hollantilaiset saivat käydä kauppaa Japanin kanssa – ja hekin vain yhdessä satamassa. Kristinuskon harjoittaminen oli kiellettyä. Tämä toi 250 vuotta kestäneen rauhan ajan mutta myös jäykän feodaalihallinnon. Kristinuskoa harjoitettiin salassa. Silti tänäkään päivänä ulkomaalaisen ei ole mahdollista saada Japanin kansalaisuutta muuta kuin menemällä naimisiin japanilaisen kanssa.

Toisaalta eristyneisyyden vastapainoksi on ollut myös suuria avautumisen jaksoja – kuten nyt. Japani imee vaikutteita länsimaista – etenkin Amerikasta – ja luo niistä omanlaisensa miso-keitoksen. Japanin tämän hetken kenties tunnetuimman nykykirjailijan, Haruki Murakamin tuotannolle on ominaista länsimaisten vaikutteiden yhdistäminen japanilaistyyppiseen surrealismiin. Tämän voi päätellä myös teoksien Norwegian Wood (1987), Sputnik-rakastettuni  (1999) ja Kafka rannalla (2002) nimistäkin. Ehkä juuri tässä eristyneisyyden ja vapautuneisuuden, hillityn olemuksen ja repäisevän ylenpalttisuuden radikaalista vaihtelusta johtuu Japanin kummallisuus.

Tule siis kummastelemaan kanssamme Japania. Hallaukseen ovat tervetulleita kaikki sanataiteen muodot esseistä ja runoista sarjiksiin, kollaaseihin, kuvituksiin ja käännöksiin. Teosten ihannepituus on 1–6 sivua, noin 350 sanaa per sivu. Kuvien tulee olla mustavalkoisia ja korkearesoluutioisia (300 dpi). Kirja on B5-kokoinen. Tiedostomuotojen tulee olla yleisiä (rtf, docx, doc ja kuvissa pdf, jpg). Pääsääntöisesti emme käsittele tekstitiedostoja, jotka on taitettu pdf-muotoon. Pelkkä linkki internetsivuille ei myöskään kelpaa. Tekijän nimi tulee liittää tiedostonimeen.

Teosten tulee olla ennen julkaisemattomia (omakustanteita ja sähköistä julkaisua ei lasketa). Mukaan saatetekstiin tulee liittää katuosoite, puhelinnumero sekä parin virkkeen vapaamuotoinen, julkaisukelpoinen esittely itsestä ja suhteesta pohjoiseen. Jos esittelyä ei ole, sitä ei julkaista. Mahdollinen Huutomerkki ry:n jäsenyys on hyvä mainita. Teoksista ei makseta palkkiota.

Hallaus on kustannustoimitettu julkaisu. Tekstin erityinen muotoilu voidaan säilyttää, jos tekijä sitä toivoo. Aikakauskirja voi julkaista jutut myös verkkoversiossaan. Lähetä siis teoksesi osoitteeseen jussimoi@gmail.com 1.4.2017 mennessä. Julkaisusta ilmoitetaan noin kuukausi ennen aikakauskirjan ilmestymistä.

Kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry kutsuu ja kiittää.

Jussi Moilanen

päätoimittaja

 

[1] Japanilainen ajattelee vokaalin ja diftongin sisältävän tavun kahdeksi erilliseksi tavuksi. Esimerkiksi vyö-sanan japanilaiset ymmärtävät rytmillisesti muotoon vy-ö. Kaksoisvokaalin sisältävän tavun japanilainen taasen mieltää suomalaisen kanssa samaan tapaan yhdeksi tavuksi.