NaNoWriMo-haastattelu Aleksi Nikulan kanssa

Hallauksen toinen päätoimittaja, Aleksi Nikula kirjoitti marraskuun aikana 50 000 sanan. Hän toisin sanoen osallistui onnistuneesti National Novel Writing Month -nettitapahtumaan – eli näin lyhyesti NaNoWriMo:on. Tässä pieni haastattelu hänen kokemuksistaan siitä, millaista oli tuottaa romaanikäsikirjoituksen verran tekstiä kuukaudessa.

Mistä sait ensikertaa tietää NaNoWriMo:sta?

En muista aivan tarkkaan, mutta se taisin törmätä kilpailuun sattumalta netissä joskus kirjallisuuden opintojeni alkuvaiheessa. Osallistuin ensimmäistä kertaa 2011 ja kilpailu jäi mieleeni.

Mikä sai sinut nyt lähtemään mukaan?

Viimeksi kirjoitin Nanon vuonna 2013, jonka jälkeen opiskelut ja muut kiireet ovat estäneet osallistumasta. Tänä vuonna gradu ei enää painanut päälle ja töiden ohessa oli aikaa kirjoittaa, joten päätin taas osallistua ja selvittää, olenko kehittynyt viidessä vuodessa.

Minkä genren valitsit tekstillesi? Miten päätös syntyi?

Päätös oli helppo. Fantasia on suosikkigenreni ja suurin osa teksteistäni liittyy tavalla tai toisella sen ympäristöön. NaNoWriMossa kaikkein tärkeintä on kirjoittaa mahdollisimman, joten tuttuus on valttia. Ensi kerralla täytyy kuitenkin jo kokeilla eri genreä. Koska sijoitin tarinani ns. valmiiseen maailmaan, niin sitä voisi tavallaan kutsua myös fanifiktioksi.

Oliko sinulla esikuvatekstejä?

Olen viime aikoina lukenut paljon Brandon Sandersonin kirjoja, joten hän on varmasti vaikuttanut ainakin alitajuisesti tyyliini. Samaten kaikki mitä marraskuussa luin, kierrättyi tavalla tai toisella Nanoon: jos jokin tekstillinen kikka jäi mieleeni, kokeilin sitä omassa tekstissäni.

 Onko joku ystäväsi kirjoittanut NaNoWriMo:a tai kirjoittiko nyt? Saitko vertaistukea? Kävitkö yleisillä foorumeilla puhumassa aiheesta?

Muutama tuttu lähti kilpailuun mukaan, mutta tietääkseni kukaan heistä ei tänä vuonna läpäissyt NaNoWriMo:a. Aiempina vuosina olen pyörinyt vertaistukiryhmissä, mutta tänä vuonna jätin foorumit omaan rauhaansa. Minulle kirjoittaminen on aika henkilökohtaista puuhaa, enkä Nanoakaan mielelläni mainostanut. (Olisihan ollut noloa, jos se olisi jäänyt kesken!) Siksi työtä tuli tehtyä lähinnä itsekseen.

Oliko vaikea pitää työtahdista kiinni? Kirjoititko noin 2000 sanaa päivässä vai teitkö työtä pidemmissä istunnoissa?

Yllätyin, kuinka helppoa tahdista oli pitää kiinni, joskin tämäkin vaihteli päivä päivältä. Pidin tiukkaa 1700 sanan päivätavoitetta, mutta etenkin viikonloppuisin siitäkin oli vaikea pitää kiinni. Pari kertaa tipuin kärryiltä ja ehdin useammin kuin kerran vannoa jättäväni koko jutun kesken. Jostain kuitenkin löytyi aina kirjoittamishalua kiriä ja jatkaa. Tahdin ylläpitämistä toki helpotti se, että työhöni kuuluu päivystämistä, jonka aikana tekstiä kelpasi naputella.

Mikä oli helpointa ja mikä vaikeinta prosessissa?

Kirjoittaminen oli sekä helpointa ja vaikeinta. Pidin etenkin dialogin ja maailmakuvauksen kirjoittamisesta, ja jos luvussa sattui olemaan paljon molempia, päivätavoitteet paukkuivat rikki leikiten. Vaikeinta oli se, että kirjoittaa piti jaksaa joka päivä ja myös silloin, kun ei inspannut. Etenkin tyhjän paperin syndrooma aiheutti haasteita ja typerä virhe aloittaa tarina kohdasta, jossa päähenkilö on yksin erämaassa. 2. viikko oli selvästi vaikein, sillä silloin kaikki helpot ja kivat kohdat oli kirjoitettu ja piti suunnitella hiki hatussa, millaisilla käänteillä sanamäärää saisi lihotettua. Viimeinen viikko oli sitten taas aika helppo, kun silloin oli selvää ettei tätä työtä 50 000 sanassa saada valmiiksi.

Kerroit, että 50 000 sanaa tuli täyteen, mutta kaavailemastasi juonesta puuttui vielä osia. Meinasitko vielä jatkaa tekstiä? Aiotko palata sen pariin ja kehittää sitä?

Annan tekstin istua koskemattomana joulukuun ajan ja avaan sen uudelleen tammikuussa. Haluan kertoa tarinan tavalla tai toisella loppuun, mutta tällä hetkellä juonessa tuntuu olevan paljon turhia kohtia. Tarina voisi toimia paremmin kokoelmana novelleja kuin yhtenäisenä romaaneja, joten todennäköisesti luonnostelen tarinan puuttuvat palat lyhyiksi tarinoiksi ja jatkan siitä.

Ajattelitko mahdollisesti osallistua uudestaan? Suosittelisitko työtapaa?

Osallistun uudestaan, kunhan marraskuulle ei osu mitään yllättäviä kiireitä. NaNoWriMo on hauska tapa haastaa itseään ja kokea onnistuneensa jossain. Suosittelen etenkin heille, jotka ovat liian kriittisiä omalle tekstilleen tai eivät malta keskittyä yhteen projektiin tarpeeksi pitkäksi aikaa. NaNoWriMossa täytyy hyväksyä se, että mikään sen aikana tuotettu teksti ei ole valmista tai edes hyvää – mutta huonosta tekstistä voi myöhemmin tehdä hyvän, kirjoittamattomasta ei. Kokeneemman kirjoittajan kannattaa suhtautua siihen enemmän jännänä harjoituksena tai asettaa itselleen muita tavoitteita sanamäärän lisäksi.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi kirjoittamisen saralla? Oletko päättänyt?

Mitään tarkkoja suunnitelmia minulla ei ole. Kirjoittaminen on minulle loppujen lopuksi yksi harrastus muiden joukossa, ja sitä tulee tehtyä, kun sille sattuu olemaan aikaa. Mielessäni on toki pari orastavaa novellia, joita voisi tarjota esimerkiksi Hallaukseen nyt, kun en ole enää sen päätoimittaja.