Jesse Heikkinen: Tähdilläratsastajat
Oli kesäkuinen ilta Hitachi Seaside -puistossa. Tähtien valaisemat tuhannet sinisievikit hohtivat aavemaisena harsona kostean maan yllä. Miyana hengitti lämmintä ilmaa sisäänsä, eikä pelännyt.
“Minne Kuu on mennyt”, hän kysyi, “taivas on kirkas ja tähtiä täynnä, mutta en näe Kuuta missään.”
“On uusikuu”, Tamasine vastasi, “kuuta ei näy, koska se on syntymässä uudelleen. Joka kuukausi Kuu murenee pieniksi palasiksi taivaalle ja siitä syntyy satoja uusia tähtiä”. “Mistä uusi Kuu sitten syntyy”, Miyana uteli edelleen. Tamasine hymyili ja selitti: “Kerran kuukaudessa taivaalla asuva yksinäinen Jumala kutsuu luokseen maailman suloisimmat lapset. Yhdessä he rakentavat uuden kuun. Kunnes lapset ratsastavat tähdillä pois.”